torstai 20. helmikuuta 2014

Elää niinkuin opettaa?

Olen viime aikoina puhunut tosi monen asiakkaan kanssa stressistä. Sitä tuntuu olevan liikkeellä siellä ja täällä.

Olen neuvonut ensiksikin nukkumaan hyvin (kaiken jaksamisen a ja o), syömään terveellisesti, liikkumaan oman tuntemuksen mukaan (ei välttämättä aina täysillä, koska kova treenikin on elimistölle stressitila), tekemään rentoutusharjoituksia ja kehoittanut pyrkimään stressin aiheuttajista eroon.

Tässä kohtaa, elämäni ehkä stressaavimmalla hetkellä, huomaan miten vaikeaa omista opeista on pitää ääritilanteissa kiinni. Olen mä aikaisemminkin ollut tiukkojen paikkojen edessä, mutta nyt huomaan että joudun venymään ilman omaa höntsäilyaikaa liian pitkään. Mun ainoa keino tällä hetkellä on miettiä, että yksi toisensa jälkeen asiat valmistuvat ja sitten helpottaa.

On tosi hurjaa, että näin jäätävän stressin aiheuttaa asiat jotka ovat kuitenkin kivoja ja juuri sitä mitä olen halunnutkin. Niitä on vaan liikaa meneillään yhtä aikaa tai sitten vuorokaudessa on liian vähän tunteja :)

Olen tehnyt enemmän töitä kuin koskaan aikaisemmin. Jos en ole päivätyössä tai ohjaamassa olen lukenut PT loppukokeisiin, tehnyt asiakkaiden ohjelmia tai paperitöitä, rempannut uutta asuntoa tai pakkaillut vanhassa.

Kiireen, stressin ja väsymyksen hetkellä on kyllä niin helppo tehdä huonoja valintoja. Käsi kävisi karkkipussissa ihan yhtenään ja hermo on aika äärirajoilla. Otan tämän kuitenkin oppimiskokemuksena. Nyt on huomattavasti helpompaa ymmärtää asiakkaita, jotka painivat näiden samojen ongelmien äärellä.

Onneksi muutossa ja kokeissa on dead linet, joten tiedän että sen jälkeen helpottaa. Ja silloin aionkin pitää kokonaisen hemmottelupäivän ja aloittaa taas kunnolla omat treenit.

Mutta siihen saakka, jaksaa jaksaa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti