Kehonkoostumuksen ja järjenkäytön mittausta

Nyt tulee pitkä paasaus, mutta kun taas on palikat loksahdelleet päässä kohdilleen niin pakko purkautua. Mulle jonkun asian ääneen sanominen tai auki kirjoittaminen tekee siitä aina todemman.

No niin, BioSignature-mittaus takana ja eihän se taas ihan juhlan arvoisesti mennyt.

Onneksi käyn tuolla mittauksissa, kun se näyttää olevan ainoa hetki jolloin pysähdyn miettimään mitä olen tekemässä. Tajusin, että koko tämä Muscle Madness jatko-osio on ollut niin sekavaa treenin suhteen, että ei mitään rajaa.

Olen yrittänyt yhdistää kahvakuulan nostamisen ja kovan ja pitkän punttitreenin eikä se ole onnistunut. Suunnilleen joka viikko olen tehnyt uudet suunitelmat jaksotuksesta kun edelliset on kusahtaneet. Pelkän salitreenin jaksotuksessa ei ole mitään ongelmaa, kuten ei pelkän kahvakuulatreeninkään, mutta nämä yhdessä aiheuttavat, ettei treenisuunnitelmaan saa tulla minkäänlaista yllättävää muutosta. No elämässä niitä yllättäviä muutoksia vaan tulee. Kahden lapsen, työn ja muun elämän (sitäkin on) kanssa on pakko pystyä tekemään muutoksia omaan treenikalenteriin.

Heti kun pysähdyin miettimään asiaa tajusin, että nyt mä haluan nostaa kahvakuulan nostamisen ykköseksi ja muu treeni tulee tukemaan sitä. Tarvitsen aerobista treeniä jaksamista kohottamaan, intervallia kunnonkohotukseen, kehonhuoltoa (paljon) sekä punttitreenistä voimaa. Mutta pääasia on kolme omaa kahvakuulatreeniä viikossa.

Se on nyt seuraavan kuukauden suunnitelma ja tässä pysytään, eikä hötkyillä viikon päästä muuta. Katsotaan miten tämä vaikuttaa noihin mittauksiin. Mieleen ainakin tuli samantien ihana rauha. Näin mä teen, näin sen kuuluu olla.

Tuolla mittauksissa on sekin hyvä puoli, että Emma lempeällä otteellaan saa mut aina itse tajuamaan mitä tollouksia on tullut tehtyä. Kerroin, että ajattelin vähän pudottaa painoa... Emma kysyi, että miten olen sitä lähtenyt tekemään ja siinä samassa tajusin oman tyhmyyteni. Kun saan jotain päähäni niin ilmeisesti sinne ei sitten samaan aikaan mahdu yhtään muuta ajatusta.

Olen ajatellut pudottaa neljä kiloa kuukaudessa sillä että jätän osan aterioista syömättä. Siis täh?! Vastoin kaikkea mitä olen oppinut ja mihin uskon. Mä jotenkin huumaannuin Kukan  painonpudotuksesta, kahdeksan kiloa seitsemässä viikossa tai jostan Rakas, sinusta on tullut pullukka sarjan 17 kilon pudotuksesta (seitsemässä viikossa). Mä unohdin, että mä olen mä enkä mikään laihdutusohjelman superlaihduttaja. Mä tiedän ja uskon, että vain hidas painonpudotus tuo mulle säilyvät tulokset, enkä todellakaan halua luopua lihaksistani vaa'an lukeman takia. Jo se, että ryhdyin ramppaamaan vaa'alla on mulle epänormaalia. Eli sama tavoite säilyy, mutta keinoihin tulee järkeä. Kerran viikossa punnitus ja silloin kun vaaka värähtää pikkaisenkin alemmas kuin edellisellä kerralla olen tyytyväinen. Viisi ateriaa päivässä ja joka atrialla proteiinia. Paljon kasviksia ja marjoja. Ihanaa kun tulee kesä ja mansikat, herneet, pensasmustikat! Nam nam!

Olen niin iloinen näistä tämän päivän oivalluksista. Myös tästä tuli hyvä mieli Helsingin reissulla:

Tänään ei kyllä sateenvarjoa tarvinnut,

mutta voi että miten ihana, hauska ja tarpeellinen ajatus!

Leuanveto ja dippi-treeni

Olipa lämmin ja aurinkoinen päivä. Meillä se meni tähän malliin.

Päivällä kokkailua:

 

Naudan paahtopaisti uuniin. En ole tällaista ennen kokkaillut.

Piti paistomittarikin ostaa ihan tätä varten :)

 

Ja tällainen siitä tuli.

 Ihan hyvää ja paljon proteiinia.

 

Iltapäivällä mentiin Laurentiussaliin katsomaan kun esikoinen tanssi Funkan kevätnäytöksessä. Tällä kertaa aiheena oli musikaalit ja taas kerran aivan upeita esityksiä. Tanssien jälkeen äidin luo juhlimaan vähän etukäteen äitienpäivää <3 . Hyvin säilyi dietti vaikka kaikkia ihania herkkuja olikin tarjolla. Otin yhden pienen karjalanpiirakan ja pari pientä ruisleipästä sillikaviaarin kanssa. Onneksi mukana oli toffee-päärynä proteiinipatukka, niin puolikkaalla tainnutin makeannälän.

 

Illalla sitten salille ja alkuun kuntopyöräintervalli. Ensin 5 min lämmittelypolkemista ja sitten 15 min intervalleja. "Me kiinteytyjät" saatiin 10 intervallia tuohon mahtumaan ja vetojen välissä syke laskettiin peruskestävyysalueelle. Hiki lensi! Olen siis saanut kumppaninkin houkuteltua terveyskampanjan nimissä vähän laihduttamaan. Kesäkuntoon!

 

Nappasin uudesta FitBody lehdestä illan jumpaksi leuanveto - ojentajadippitreenin. Tarkoituksena treenissä on tehdä vuoronperään leukoja ja dippiä siten, että ekassa setissä 10 leukaa ja 1 dippi, tokassa 9 leukaa ja 2 dippiä jne.

 

Koska leuanvedot ei tuossa määrin onnistu niin tehtiin kumppanin kanssa yhdessä toisen avustaessa jaloista. Itse asiassa tällä hetkellä ei mene yhtään oikeata leukaa. Aika tylsää kun vielä vähän aikaa sitten meni kaksi.

 

Se hyöty tuosta avustettuna tekemisestä oli että edes ajoittain sai ajatuksen sinne selkälihaksiin. Kyllä niin käsillä tulee normaalisti vedettyä.

 

Oli aika tuskainen setti vaikka vähän vähennettiin sarjoja ja kymmenen avustettua leukaa ei edes mennyt. Tehtiin 7 sarjaa joissa ojentajadippi (avustettuna) meni ihan hyvin yhdestä seiskaan. Leuanvetojen määrä oli 8 - 5 (myötäotteella, ei vaan onnistu!) - 6 - 5 - 6 - 5 - 2. Olisi siis pitänyt olla 10 - 9 - 8 - 7 - 6 - 5 - 4.  Noissa leuoissa tuntui välillä ettei tee mitään työtä ylöspäin vaan kaveri nostaa, mutta ainakin alaspäin tuli tietysti jarruteltua. Ei se helppoa ollut, mutta tuli kuitenkin kipinä, että tämä on sisällytettävä omaan treeniohjelmaan!

 

Tarkoitus olisi ollut tehdä leuanvedot vuoronperään myötä- ja vastaotteella, mutta tein vain yhden kerran myötäotteella. En vaan osaa sitä ja sen opettelu jäi nyt johonkin toiseen kertaan.

 

Aikaa meni tuohon leuka-dippi systeemiin tunti! Jännä, että ei olisi enää yhtään jaksanut, mutta kädet ei silti ollut missään hirmu pumpissa.

 



Parit pullistelukuvat tuli otettua pukkarissa, vaikka en tiedä pullistuuko siellä mikään. Naamat on sensuroitu, sen verran tomaattina tuli huhkittua.


 

 

Missä pala?



Lähtöpaino

Läskinpoistatuksen lähtöpaino on... Tattadadaa: 73,8kg. Voi pahkeinen, ois voinut olla vähän vähemmän. Tässä on siis pari päivää reilu neljä viikkoa aikaa pudottaa neljä kiloa. Sitten tahti saa vähän hidastua ja kesäkuussa vielä kaksi.

Aamu alkoi päänsärkyisenä (alkaa niskat kai olemaan niin huonossa kunnossa), mutta muuten hyvällä tsempillä lähdetään tähän hommaan.

Lounastauolla kävin hakemassa treenaajille uusia kahvakuulia Puhoksen Intersportista. Kyllä on ollut hankalaa kuulien saaminen jonkin aikaa.

Siellä ne on, uudet ja vanhat pallerot Mazdan takakontissa :)

Illalla vielä kevään viimeiset Sammatin treenit. Nyt kun treenien vetoa on enää vain kerran viikossa on hyvää aikaa alkaa keskittymään tuleviin opintoihin. Ensin kolmen viikon päästä Suomen Painonnostoliiton Voiman polku-seminaari  Vierumäellä.

 

Sitten kesäkuun alussa Personal Trainer opintojen eka jakso eli Hyvinvointivalmentaja-osio. Olen tämän osion käynyt jo pari vuotta sitten, mutta menen kertaamaan tiedot ja tutustumaan muuhun PT-putkeen osallistuvaan porukkaan. Can't wait!

Olen nyt lueskellut viime kerralla kurssilla saatua oppikirjaa ja heti tuli uutta potkua minitriathlon treeniin. Olen nyt aikatauluttanut itselleni nousujohteisen lenkki- ja pyöräilyohjelman. Mullahan ei itselläni ole edes pyörää (viime kesänä lainasin äidin pyörää) joten salin kuntopyörällä pitää alkuun selvitä. Nyt on sitten äidiltä lainaan pyydetty myös kävelysauvat :) Olen aika huono lenkkeilyssä ja pyöräilyssä, mutta kummasti nämä aurinkoiset ilmat innostaa taas lähtemään ulos liikkumaan. Vielä ehtii hyvin kehitystä tapahtua ennen loppukesän kisaa!