Heti raskauden alkuvaiheessa pienoisen kriisin aiheutti se, että mun normaaliin ruokavalioon kuuluneet maitorahka ja raejuusto eivät enää yksinkertaisesti uponneet. Olin tottunut syömään joka aamu raejuusto-hedelmä-pähkinä annoksen ja ainakin kerran päivässä maitorahka-annoksen lisukkeineen. Ja yhtäkkiä ei mitään toivoa, että saisin niitä syötyä.
Oli oikeesti aika vaikeeta lähteä näitä korvaamaan ja nyt musta onkin tullut leivän puputtaja. Muuten olen syönyt koko raskausajan ihan mitä huvittaa ja onhan se ollut tosi vapauttavaa. Huomasin, että olen sortunut kaikenlaisiin uskomuksiin omassa ruokailussani (kuten, että kasvissosekeitto ei käy lounaaksi, koska tunnin päästä on heti nälkä --> ei pitänyt paikkaansa :) Testattu on miehen tekemällä superherkullisella bataattikeitolla!).
Liikuntapuolella myös alkuraskaus oli aikamoinen shokki. Väsytti niin paljon, että energiaa ei ollut omien velvollisuuksien lisäksi yhtään mihinkään ylimääräiseen. Treenit ovat menneet aika lailla niin, että vedän kolme kertaa viikossa kahvakuulat ja teen siellä mukana sen mitä pitää / huvittaa / tuntuu hyvältä. Treenin määrä on siis vähentynyt tosi paljon ja vaikka koko ajan suunnittelen kävelylenkkejä, äitiyspunttisaleilua ja mammajoogaa eivät suunnitelmat ole vielä toteutuneet :)
Nyt muutamana päivänä tuntui ikävällä tavalla liitoskipuja toisella puolella nivusessa, ja ajattelin jo, että perhana olisi pitänyt jumpata silloin kun se vielä oli mahdollista, mutta nyt taas tuntuu paremmalta. Aika lailla samalla tavalla pystyisi vielä vetämään kuin aikaisemminkin, mitä nyt hengästyttää helpommin. Itse vatsa ei ole vielä ollut tiellä muuta kuin muutamassa venyttelyliikkeessä.
Samaan aikaan kun mun treenit vähenee, niin miehen lisääntyy. Hän pääsi syksyllä Liftareiden mentoriohjelmaan ja on sieltä saanut potkua kahvakuulatreeneihin. Pisteenä iin päälle hän pääsi vielä tammikuun lopussa järjestettävälle Liftareiden leirille, jossa valmentamassa ovat huippunostajat Ivan Denisov ja Ksenia Dedyukhina. Samaan aikaan mä kasvatan pallomahaa, WTF?!
Seuraavista videoista voi päätellä miksi mun pitäisi olla siellä koulutuksessa eikä miehen. Ehkä vähän kateellinen olen :)
Muuten vointi on ollut tosi hyvä ja alun väsymyskin on aika hyvin poistunut. Ja kukapa ei olisi vähän väsynyt marraskuun pimeydessä? Ja siis tietenkin kaikista tärkeintä on nyt pikkuisen kasvattelu ja mun aika tulee vielä kovien treenien suhteen. Ja ilokseni mulla on yksi hyvin lahjakas kahvakuulaurheiluja valmennuksessa, joten roikun siellä kahvakuulan syrjässä kyllä kiinni edelleen :)
Toisaalta kun omia treenejä en juurikaan tee ja olen rauhoittanut myös työntekoa on ollut ihana olla enemmän kotona <3 . Nyt vasta huomaan, että vedin vähän liian kovalla vauhdilla jossakin vaiheessa opiskelujen ja kahden työn kanssa. Mua ei tainnut paljon silloin kotona näkyä... Kotona oleminen on niin ihanaa, että en aio sortua samaan enää. Sitten joskus äitiysloman jälkeen työkuviot on suunniteltava siten, että mother of three on myös kotona, eikä vaan huitele jossakin muualla.
.JPG)
.JPG)
.JPG)
