Käytiin sunnuntaina miehen ja vauvan kanssa kesän ekaa kertaa Liesaaren luontopolulla kävelemässä. Liesaari on kyllä ihana paikka ulkoiluun!
Lähdettiin tällä kertaa sillalta katsottuna oikean puoleista rantaa pitkin kävelemään. Ei oltu ihan varmoja pääseekö sieltä koko lenkin vaunujen kanssa vai pitääkö jossain vaiheessa palata samaa reittiä takaisin. Hyvin tai ainakin kohtalaisesti pääsi, jossakin vaiheessa kantoja ja kiviä oli aika paljon, mutta kyllä me sieltä kuitenkin kärryteltiin. Vasenta puolta kun kävelee laavulle päin on koko ajan hyvä leveä polku (paitsi ihan siellä laavun päässä saarta, sinne ei vaunuilla pääse).
Siellä on pikkumiehen hyvä ottaa nokosia.
Luonnossa kävely on loistavaa stressin poistoa. Joku tutkimuskin todisti, että stressitasot laskee jo aika lyhyenkin luonnossa oleilun aikana.
Ei sillä, että tässä suuremmin mitään stressiä tällä hetkellä olisi :) Lomalaisilla :)
Sillalta on hyvät näkymät kaupunkiin. Aika makeet pilvet oli sunnuntaina taivaalla!
Ulkoilun jälkeen kutsuttiin mun sisko perheineen meille syömään ja katsomaan miesten Itä-Länttä. Mun mies oli niin ihana, että grillaili meille ruokaa samalla kun katsottiin peliä. Ihan jännä peli oli ja jotenkin Itä-Lännessä on aina oma erityinen tunnelmansa!
Jenkeistä baseball-kykyjenetsijä oli tullut tutustumaan pesäpalloilijoihin ja mittautti joidenkin huippupesäpalloilijoiden heittojen nopeuksia. Oli ollut kuulemma yllättynyt heittojen nopeuksista :)
Pelin jälkeen lähdettiin vielä kimpassa kokeilemaan tennistä. Kenelläkään ei ole kauheasti tenniksestä kokemusta ja oma kokemus rajoittuu ihan pariin kokeiluun (ellei Andre Agassin elämänkerran lukemista lasketa :) ) ja muistelin ettei ollut aikaisemmin hirveen hyvin onnistunut.
Kuivaharjoittelija? Ihmeellisesti kuvasta katosi sekä maila että pallo!
Pienet tuomarit :)
*tenniskuvat on ottanut mun sisko
Tennis menikin paljon paremmin kuin luulin! Oli hauskaa vaikkakin mukana oli kaksi pikkuista (meidän vauva ja siskon yksi-vuotias) jotka välillä vaativat oman huomionsa. Vähän kyllä iski kipinä, eli varmaan mennään toistekin. Virkkalassa on tenniskenttä Tikkutalon vieressä, joten oli jopa vähän nostalgista pelailla teini-iän disco paikan pihalla. Oi niitä aikoja!
Pienten lisäksi mukana oli mun 8-vuotias ja siskon 5-vuotias tyttö. Hekin pääsivät kokeilemaan ja aika hyvin onnistui! Mun tyttö syötti jo kuin vanha tekijä ja selvästi tykkäsi hänkin. Ehkäpä serkuksista tulee seuraavat Williamsit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti