Oli niin tiukka tiistai, että siitä pystyy kirjoittamaan vasta torstaina. Hah haha.
Päivätyössä on aika hektistä juuri tällä hetkellä kun uusi organisaatiomalli astui voimaan kuun alussa. Siksi työpäivät ovat tuntuneet viime aikoina todella työläiltä. Yksi sellainen siis oli pohjalla tiistaina kun lähdin ajelemaan kohti Sammattia ja kahvakuulatreenejä. Kehä ykkösellä vastaan iski ihan hirveä ruuhka ja se vaan lisäsi stressitasoja entisestään.
Sammatissa odotti ihan huikea ja iso ryhmä innostuneita treenaajia ja koska oli hyvä ilma päästiin vielä ulos nostamaan. On se ihmeellistä miten nopeasti stressi ja väsymys katoaa ohjatessa. Kunnon hikijumpat vedettiin ja Sammatin tunnin jälkeen ajelin Saukkolaan La Vidaan vetämään toisen tunnin. Sielläkin oli iso ja sporttinen porukka ja tosi nopeasti oppivia liikkujia.
Kaikki kevyemmät kuulat meni kuin kuumille kiville, joten jouduin itse huhkimaan 12 kiloisen kanssa. No sitä mukaa kun treenaajilla painot nousee joulua kohti mennessä niin mulla kevenee :) Niin se aina menee. Lopulta mä ohjaan sillä pinkillä kasilla. Ja oikeesti kirjoitinko mä sanan joulu!? Vielä tuntuu että on ihan kesä, mutta joulua kohti kai sitä mennään.
Saukkolasta kun lähdin ajelemaan kotiin päin iski kyllä totaalinen väsymys. Ette usko miten ihanaa oli päästä kotiin, kun siellä oli eteisen remppa ottanut aimo harppauksen eteenpäin, olohuoneen lamppuihin oli viritelty himmennin, lapset oli nätisti nukkumassa ja ruoka valmiina! Kyllä mun kelpaa <3 Ei tällaista opiskelu - päivätyö - treenien ohjausrumbaa pystyisi mitenkään tekemään jos ei olisi ihanat kotijoukot tukena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti