tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hermanni tuli kylään

Hermanni tuli meille kylään 10 päivää sitten ja tänään se pistettiin poskeen.

Tänä aamuna Hermanni näytti tältä:



Hermanni on siis taikinaa, eikä mitä tahansa taikina! Hermanni on ystävänkakku, joka ei ole rahalla ostettavissa. Sen voi saada vain lahjana. Meillä esikoinen sai Hermannin parhaalta ystävältä. Hermanni perustuu luonnonmukaiseen hiivaprosessiin ja valmistuu kymmenessä päivässä.



Kymmenen päivää ollaan siis Hermannia hoidettu, yleensä Hermanni kaipaa vaan liikuntaa (sekoitetaan 2-3 kertaa päivässä) mutta muutamana päivänä se on ollut myös nälkäinen (jolloin taikinaan on lisätty vehnäjauhoja, sokeria ja maitoa).

Eilen taikina jaettiin viiteen osaan, yksi osa jäi meille ja siitä leivottiin kakku ja neljä osaa lähti uusiin koteihin kasvatettavaksi. Meidän osasta leivottiin kakku:


Voi että oli hyvää! Taikinaan lisättiin pari omenaa raastettuna ja ne antoi kakulle tosi mehevän koostumuksen. Lisäksi tietty sokeria (meillä on käytössä stevia-sokeri), jauhoja, kananmunia, vähän suklaata ja pähkinärouhetta ja mausteita. Herkkua!

Tämä oli mun mielestä aivan ihana ns. kiertokirje. Ja vaikka tekstistä voi saada sen kuvan niin mä en kyllä Hermannia hoivaillut, kyllä se oli esikoinen, joka hoiti asian alusta loppuun mallikkaasti. Voi että kun katsoo noita omia ipanoita, ei voi kun ihmetellä että miten ne onkin noin ihania ja fiksuja!

Ja kakun kasvatuksen ja syönnin ohessa treenitkin kulkee ihan mallikkaasti. Viime treenin jälkeen tein etukyykkyä maltillisilla painoilla ja tänään oli leuanvetosarjat vuorossa. Tykkään kyllä tosi paljon mun treenistä ja koko elämästä just nyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti