sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kansallinen kateuspäivä

*Tämä oli tarkoitus julkaista perjantaina, mutta jostain syystä oli jäänyt bittiavaruuteen. Tässä siis vähän myöhässä kateuspäivän ajatuksia.*

Tänään on kansallinen kateuspäivä. Sopivasti juuri samana päivänä julkistettiin viime vuoden verotiedot. Aiheuttaako verotietojen julkaisu teissä kateutta?

Suurituloisimpien listan kärjessä on viime vuoden verotietojen peruteella Leena Niemistö. Hänellä oli vuonna 2012 tulot yhteensä yli 24 miljoonaa. Niemistö myi viime vuonna osuutensa Dextrasta ja siitä johtuu listan kärkisija. Minulle tuon suuruiset summat ovat sellaisia, ettei niitä voi edes käsittää. Ehkä siitä syystä en tunne minkäänlaista kateutta listalla keikkuvia ihmisiä kohtaan. Olisiko se edes kivaa, että kaikki tietäisivät että olet tosi rikas? Ennemmin sitten piilorikas (jota en kyllä tosin valitettavasti ole :) ).

Mulla on tunne, että nykyisin en muutenkaan kadehdi ihmisiä niin paljon kuin nuorempana. Silloin jonkun toisen rikkaus (oli se sitten henkistä tai fyysistä) ja menestys saattoivat tuntua jotenkin epäreiluilta. Ehkä itsellä on nykyisin asiat niin hyvin ja olen onnellinen ettei muita tarvitse pahalla tavalla kadehtia. Kateuden pistos on jokseenkin hävettävä tunnetila. Onneksi nykyisin jos pistos tulee, osaan laittaa sen noepasti omaan arvoonsa ja kateilun sijaan olen kiitollinen siitä mitä minulla on. Ja sitä on paljon.

Toki olen kateellinen ihmisille, jotka ovat esimerkiksi sosiaalisempia kuin minä. Entinen työkaverini löysi aina joka asiasta jonkun hyvän puolen ja lisäksi hän huomioi muut ihmiset ihanalla tavalla. Ihailen ihmisiä, jotka huomaavat kaverin uuden kampauksen tai uuden asun ja kehuvat jotenkin luonnollisesti muita ihmisiä.

Olen ihan julkisesti kateellinen nykyiselle kollegalleni, joka on loistava small talkissa ja sosiaalisesti niin älykäs, että saa tuntemattoman kanssa aina jostakin jutusta yhteisen aiheen. Olemme messuilla usien yhdessä töissä ja siinä missä minä jähmetyn heti kun virallinen työosuus on hoidettu, hän jatkaa jutustelua ihmisten kanssa tosi luontevasti. Yhteinen puheenaihe yhdistää ja huomaa miten mielissään ihmiset ovat kun heidän asioista ollaan kiinnostuneita.

Onni tässä kateudessa on se, että näiden ihmisten imussa oppii itsekin edes hieman noita taitoja. Ehkä kateus liittyykin enemmän sellaisiin asioihin, jotka itsellekin olisivat mahdollisia, mutta silti saavuttamatta. Että, kyllä minäkin mutta kun...

Ja toisaalta jos kateuden tunne saa ihmisen toimimaan, tavoittelemaan unelmaansa tarmokkaammin, eihän se silloin niin huono tunne olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti