tiistai 14. toukokuuta 2013

Kehonkoostumuksen ja järjenkäytön mittausta

Nyt tulee pitkä paasaus, mutta kun taas on palikat loksahdelleet päässä kohdilleen niin pakko purkautua. Mulle jonkun asian ääneen sanominen tai auki kirjoittaminen tekee siitä aina todemman.

No niin, BioSignature-mittaus takana ja eihän se taas ihan juhlan arvoisesti mennyt.

Onneksi käyn tuolla mittauksissa, kun se näyttää olevan ainoa hetki jolloin pysähdyn miettimään mitä olen tekemässä. Tajusin, että koko tämä Muscle Madness jatko-osio on ollut niin sekavaa treenin suhteen, että ei mitään rajaa.

Olen yrittänyt yhdistää kahvakuulan nostamisen ja kovan ja pitkän punttitreenin eikä se ole onnistunut. Suunnilleen joka viikko olen tehnyt uudet suunitelmat jaksotuksesta kun edelliset on kusahtaneet. Pelkän salitreenin jaksotuksessa ei ole mitään ongelmaa, kuten ei pelkän kahvakuulatreeninkään, mutta nämä yhdessä aiheuttavat, ettei treenisuunnitelmaan saa tulla minkäänlaista yllättävää muutosta. No elämässä niitä yllättäviä muutoksia vaan tulee. Kahden lapsen, työn ja muun elämän (sitäkin on) kanssa on pakko pystyä tekemään muutoksia omaan treenikalenteriin.

Heti kun pysähdyin miettimään asiaa tajusin, että nyt mä haluan nostaa kahvakuulan nostamisen ykköseksi ja muu treeni tulee tukemaan sitä. Tarvitsen aerobista treeniä jaksamista kohottamaan, intervallia kunnonkohotukseen, kehonhuoltoa (paljon) sekä punttitreenistä voimaa. Mutta pääasia on kolme omaa kahvakuulatreeniä viikossa.

Se on nyt seuraavan kuukauden suunnitelma ja tässä pysytään, eikä hötkyillä viikon päästä muuta. Katsotaan miten tämä vaikuttaa noihin mittauksiin. Mieleen ainakin tuli samantien ihana rauha. Näin mä teen, näin sen kuuluu olla.

Tuolla mittauksissa on sekin hyvä puoli, että Emma lempeällä otteellaan saa mut aina itse tajuamaan mitä tollouksia on tullut tehtyä. Kerroin, että ajattelin vähän pudottaa painoa... Emma kysyi, että miten olen sitä lähtenyt tekemään ja siinä samassa tajusin oman tyhmyyteni. Kun saan jotain päähäni niin ilmeisesti sinne ei sitten samaan aikaan mahdu yhtään muuta ajatusta.

Olen ajatellut pudottaa neljä kiloa kuukaudessa sillä että jätän osan aterioista syömättä. Siis täh?! Vastoin kaikkea mitä olen oppinut ja mihin uskon. Mä jotenkin huumaannuin Kukan  painonpudotuksesta, kahdeksan kiloa seitsemässä viikossa tai jostan Rakas, sinusta on tullut pullukka sarjan 17 kilon pudotuksesta (seitsemässä viikossa). Mä unohdin, että mä olen mä enkä mikään laihdutusohjelman superlaihduttaja. Mä tiedän ja uskon, että vain hidas painonpudotus tuo mulle säilyvät tulokset, enkä todellakaan halua luopua lihaksistani vaa'an lukeman takia. Jo se, että ryhdyin ramppaamaan vaa'alla on mulle epänormaalia. Eli sama tavoite säilyy, mutta keinoihin tulee järkeä. Kerran viikossa punnitus ja silloin kun vaaka värähtää pikkaisenkin alemmas kuin edellisellä kerralla olen tyytyväinen. Viisi ateriaa päivässä ja joka atrialla proteiinia. Paljon kasviksia ja marjoja. Ihanaa kun tulee kesä ja mansikat, herneet, pensasmustikat! Nam nam!

Olen niin iloinen näistä tämän päivän oivalluksista. Myös tästä tuli hyvä mieli Helsingin reissulla:

Tänään ei kyllä sateenvarjoa tarvinnut,
mutta voi että miten ihana, hauska ja tarpeellinen ajatus!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti